Saanko sanoa?

Silmissä roihuaa punaisen sadat eri sävyt, erilaiset oranssit ja keltaiset. Veren kovaääninen kohina peittää kaiken muun ympäröivän melun. Kaikki estot katoaa, millään ei ole enää väliä. Keho on tulessa, ikuisessa liekissä, jota ei voi pysäyttää. Kädet nyrkissä ja täristen, katse julmempana kuin koskaan aikaisemmin. Kuumuus saa katseen hyppimään puolelta toiselle, vihan aallot vatsassa ja kasvoilla pärskyen. Samalla pelon eri vaiheet ja helpotus kädet toisiinsa kietoutuen astelevat rintarinnan ajatusten ikuista siltaa pitkin. Sydän hakkaa kovemmin kuin koskaan, tuntuu kuin se voisi hypätä rinnasta minä hetkenä hyvänsä. Katossa roikkuvat kirkkaat valot näyttävät saavan vain lisää energiaa tuskastani. Koko tämä paska tulee vihdoin päätökseen. Koko tämä vitun sotku olisi väistetty säästämällä ne pari pientä sanaa. 


Kaikki se turhautuminen, väkisin hymyn vääntäminen, kaiken sen paskan nieleminen tulee yli ja räjähtää painekattilan tavoin. Koko se paska. Ihan kaikki. Ei sille edes löydä sanoja. Se vaan.... Sä et pysty sitä estämään, niin kauan kun sen pystyit tehdä, niin ei enää. Se aika on jo ohi, nyt on vaan kiehumisen aika, raivotautisen lailla huuto ja riehuminen. Kaikki kattoo sua niin kuin kuuluisit johonkin mielisairaalaan. 

Miks pitää aina olla jossain välikätenä, vaikka se on just se juttu missä et koskaan suunnitellu olevas? Oot yht'äkkiä kahden ääripään ympäröimänä, kumpikin purkamassa oman lantalastin sun niskaan, just sillä periaatteella, että ole hyvä ja korjaa tämä. En mä tätä halua, en mä tähän koskaan suostunut, mä vaan jotenkin sain tän roolin. Oon aina saanut tän roolin. Ihan kuin mulla ei olisi koskaan ollut muutakaan vaihtoehtoa, kuin tähtiin kirjoitettu ennuste, kohtalo, vittu mitä paskaa.

Joten, tää koko pakka levis käsiin, kun muutama asia lähti luistamaan raiteillaan. Kaikki meni ihan hyvin, ei valittamista. Mutta sitten porukka päätti alkaa sooloilemaan, jolloin kaikki muu, minkä sain pois mun pään sisältä, tulikin yks kaks takasin, mut vaan puhtaan raivon vallassa. Tää kaikki oltas vaan sivuutettu, ihan kaikki, sillä et joku ei ois sanonu: "Saanko sanoa yhen jutun?", ja joku ei olis vastannut "Joo, tottakai".


Nii.