Runoja ja pikku tekstipätkiä aikojen saatossa kasautuneita
Kukkien tuoksu, lämmin tuulen viima tansittaa hiuksia, puron soliseva juoksu, risainen hymy huulilla. Joki kaukaisuudesta kaikuu, hento sipaisu poskella, sydämessä kauneuden kaipuu, raikkaan ilman tuoksu koskella, hymy niin hento, kauniimpi kuin suloisen perhosen lento. Se päivä joskus unohdan sen päivän. juuri sen päivän. kyllä sinä tiedät, mistä päivästä puhun. kaikki se huuto kaikuu, kimpoilee päässäni kuin luoti. tavaroiden paiskomisen aiheuttama tärinä tuntuu jaloissa. polttavat kyyneleet, tuhoisat katseet, ote, joka ei päästä irti. puhdas raivo, lasten itku, äidin itku, isän itku, kaikki se. niin nopea ja pieni hetki. se muuttaa ihmistä. mutta joskus se unohtuu. niin mikä päivä? se päivä. Ei mitään ei mitään. ei ole mitään, mitään mitä odottaa. odotus, niin, odotus. se repii riekaleiksi, levittää tuhoa. kuin syöpä. aikanaan se lähtee, aikanaan se tulee takaisin. se jää ikuiseksi vieraaksi, omaksi pikku tuholaiseksi, vie kaiken,